Tikkastelua

Toinen linja, Helsinki. Piirros luonnoskirjassa, A4, rapidograph ja sivellin, syksy 2007.

Henrik Tikkanen (1924–1984) oli lahjakas kuvittaja ja myöhemmin myös pirullisen teräväsanainen kirjailija. Lehtipiirtämisessä hänen vaikutuksensa oli Suomessa 70–80-luvuilla niin hallitseva (hänen tyyliään jäljiteltiin laajalti), että minun nuoruudessani 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa elettiin jonkinlaista vastareaktion aikaa. Silloin Tikkaseen törmäsi helpommin kirjoittajana, kuin piirtäjänä.
Itse näin ensimmäistä kertaa suuremman valikoiman Tikkasen piirroksia vasta Amos Anderssonin museon näyttelyssä loppuvuodesta 2004. Ne innostivat etsimään lisää. Lyhyessä ajassa hankin käsiini useamman Tikkasen piirroskirjan ja ahmin läpi hänen omaelämäkerralliset "osoiteromaaninsa".

Etelä-Esplanadi, Helsinki. Henrik Tikkasen originaali, A3, mustetäytekynä, 1969.

Piirtäjänä Tikkasen omimmaksi aiheeksi tulivat kaupunkimaisemat. Niissä hän onnistuu tekemään jotain, mikä vaikuttaa mahdottomalta: hän kuvaa monimutkaisia, yksityiskohtaisia ja geometrisesti äärimmäisen säntillistä kohteita (eli siis taloja) viivalla, joka on hyvin pelkistävä ja luonnosmainen. Tikkasen viiva tärisee, pyörii ja poukkoilee. Miten se oikein onnistuu samalla tuntumaan niin autenttisen dokumentaariselta? Välittämään tunnelman, että juuri tuolta tuolla näyttää?

Kiinalainen ravintola Rovaniemellä. Piirros luonnoskirjassa, A4, rapidograph, 30.8.2006.

Tikkasen töiden löytäminen sattui osumaan minulla juuri sopivaan saumaan. Olin juuri samana vuonna 2004 ensimmäistä kertaa päässyt säännöllisen luonnoskirjatyöskentelyn makuun. En ollut koskaan taidetarvikeliikkeistä löytänyt oikein minun työtavoilleni sopivaa luonnoskirjaa, joten niiden käyttö ei ollut niin innostanut. Asia ratkesi vasta, kun kävin kirjansidontatyöpajassa, jossa omin käsin sidoin itselleni luonnoskirjan tavallisesta kopiopaperista. Totesin, että innostavinta minulle oli piirtää kirjaan kohtuullisen pikkutarkkaa jälkeä rapidografeilla.
Tikkasen piirrokset tarjosivat nyt sopivan uuden haasteen tälle tekniikalle. Tikkanen oli piirtänyt isompaan kokoon mustetäytekynällä. Pystyisinkö minä tekemään jotain vastaavaa rapidoilla?
Miltä näyttäisivät minun tekemäni kaupunkimaisemapiirrokset?

Rooma. Piirros luonnoskirjassa, A4, rapidograph ja kuivamustekynä, 23.4.2007.

Ensimmäisissä kaupunkikuvissani koitin jäljitellä suoraan Tikkasen lähestymistapaa: pelkistää ja piirtää pelkkää ääriviivaa ilman sävyjä.
Huomasin ilokseni, että homma toimi: jostain syystä suorien linjojen piirtäminen vapaalla kädellä ja perspektiivin hahmottaminen tuntui luonnistuvan minulta sangen helposti.
Seuraavana askeleena lisäsin kuviin hiukan mustia pintoja täytesiveltimellä. Totesin, että tämäkin sopi kuviin hyvin: silloin niistä tuli enemmän minun näköisiäni ja samalla ne saivat enemmän etäisyyttä Tikkaseen.

Korkeavuorenkatu 29, Helsinki. Piirros luonnoskirjassa, A4, rapidograph ja sivellin, 20.8.2006.

Mustilla pinnoilla voidaan myös jäsentää kuvaa ja nostaa siitä jonkin tietty alue erityisen huomion kohteeksi: katse etsiytyy kuvassa ensimmäisenä suurimman kontrastin kohtaan. Kaupunkikuvissa voidaan näin ikään kuin leikkiä "syväterävyyden" kanssa.

Töölönkatu 3, Helsinki. Piirros luonnoskirjassa, A4, rapidograph ja sivellin, 9.8.2007.

*  *  *

Some of my sketchbook work, inspired by the city landscape drawings of Henrik Tikkanen (1924–1984).

Dark Sarah

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14237625/?claim=hnp6rajtwzs">Follow my blog with Bloglovin</a>

Dark Sarah. Mallikuva hahmosta, marraskuu 2013.

Amberian Dawn -yhtyeestä noussut laulaja Heidi Parviainen on tehnyt uuden musiikillisen sooloprojektin nimellä Dark Sarah.

Itsetuotetun debyyttilevyn Behind the Black Veil tekoon kerättiin varoja mm. joukkorahoituksella. Pitkän puurtamisen jälkeen levy lopultakin ilmestyi toukokuussa.

Dark Sarah, Heidi Parviainen. Kuva: Mikaela Löfroth

Päädyin mukaan projektiin puhtaasti sisäpiirikytkennöillä: puolisoni Aurora on suunnitellut ja tehnyt Dark Sarahin esiintymisasuja. (Aurora kertoo kokemuksistaan promokuvien kuvaussessiossa omassa blogissaan, ja toisaalla tunnelmistaan leyvn julkkarikeikalla).

Heidi halusi rakentaa Dark Sarahin hahmolle "syntytarinan" ja mietti, että sen voisi kertoa sarjakuvan muodossa.

Dark Sarah -sarjakuva, helmikuu 2014.

Piirsin sarjakuvan normityylistäni poiketen, tavoitellen enemmän supersankarimaista jälkeä. (Selkeät kasarivaikutteet kertovat, millä vuosikymmenellä olen itse noita juttuja lukenut).
Ideat sarjakuvan julkaisuformaatista vaihtelivat CD:n kansilehtien ja julisteen välillä, joten yritin tehdä kuvia, jotka toimisivat useammassa koossa. Ja koska levy on suunnattu kansainvälisille markkinoille, koin selkeimmäksi tehdä sarjakuvasta kokonaan sanattoman.

Dark Sarah kuvailee tyylilajikseen "cinematic metal". Levyn biisit vaihtelevatkin elokuvamusiikkimaisista vaikutteista raskaampaan mättöön. Livenä levynjulkistuskeikalla meno oli suoremmin metallista tykitystä.

*  *  *

A comic I drew for the "cinematic metal" artist Dark Sarah.

Apu Lukemisto

Kuvitus Apu Lukemistoon, Jorma Lehtolan artikkeliin Korsnäx, kautta Teutateksen!

Uuteen Apu Lukemisto -lehteen kysyttiin "Asterix-tyyppistä kuvitusta". Piirrostyyliäni katsellessa ei paljon tarvitse arvailla, että Albert Uderzo on minulle aivan keskeisiä esikuvia. Joten olin välittömästi kiinnostunut.

Ensimmäinen lyijykynäluonnos, 10 x 14 cm.

Lehdessä on juttu Korsnäsin kunnasta, ruotsinkielisyyden linnakkeesta Etelä-Pohjanmaan rannikolla. Toimitukselta tuli valmis idea, että kuvitus muistuttaisi Asterix-albumien alun karttasivua: pieni sisukas rannikkokunta pitää sisukkaasti puoliaan suomenkielisen kulttuurin päälle vyörymistä vastaan.

Toinen lyijykynäluonnos, 20 x 24 cm.

Koska idea annettiin valmiina ja tuntui toimivalta, niin tehtäväksi jäi vain sen täydentäminen ja toteuttaminen. Kuvaan yritettiin tunkea mukaan niin paljon paikallisia ilmiöitä, kuin vain tila antoi myöten: pohjalaistalo, aurinkoportti, tuulimylly, tuulivoimala, minkkitarha ja juhannussalko.

Mallikuvia piirroksen eri elementteihin.

Apu Lukemisto on myynnissä Lehtipisteissä yli heinäkuun puolenvälin.
Lehden avustajien luettelo herätti minussa melkoisen hymähdyksen. Siinä lukee: "kuvittajat: Akseli Gallen-Kallela, Sanna Mander, Pertti Pasanen, Kathryn Rathke, Jyrki Vainio". Melkoinen yhdistelmä.
Lehdessä kun on jutut Gallen-Kallelasta, sekä Speden nuorena tekemistä pilakuvista.

*  *  *

An Asterix-inspired illustration done for the new magazine Apu Lukemisto.

Taiteen puheeksiottamisen opas

Taiteilijan toimeentulo. Kuvitusta Taiken sähköiseen julkaisuun Taiteen puheeksiottamisen opas, 2015.

Taiteen keskustoimikunta on laatinut sähköisen julkaisun otsikolla Taiteen puheeksiottamisen opas.
Sen ovat kirjoittaneet Otso Kantokorpi ja Antti Majava.
Julkaisun navigointiin käytetään minun tekemiäni piirroksia.

Julkaisun etusivu.

Julkaisun etusivuna ilmestyy esiin sarjakuvasivumainen kooste tekemistäni piirroksista. Aluksi ne ovat tekstittömiä, mutta klikkaamalla kutakin yksittäistä kuvaa aukeaa siihen liittyvä tekstin luku ja sen jälkeen näkyviin tulevat myös piirrosten kuvatekstit.
Jos käy systemaattisesti läpi koko julkaisun ja palaa lopuksi takaisin valikkoon, kaikki kuvat näkyvät nyt teksteineen. (Kuin joulukalenteri, sitten kun kaikki luukut on avattu?)

Julkaisusta toivotaan apua kulttuuripoliittiseen keskusteluun, etenkin nyt, kun uusi hallitus on juuri aloittanut työnsä. Siinä käydään läpi kulttuurin roolia yhteiskunnalle monilta eri kanteilta, mm. kuinka ihan tutkitusti voidaan osoittaa kulttuuriharrastuksen lisäävän ihmisten terveyttä ja hyvinvointia.
Myös kulttuurin tuottamisen haasteista puhutaan esim. taiteilijoiden toimeentulon osalta.

Eräs itselleni kiinnostavimmista luvuista käsittelee niin kutsuttua Baumolin tautia. Se avaa sitä käsitteellistä ristiriitaa, että länsimaiset yhteiskunnat ovat nyt vauraampia kuin koskaan ja ihmisten elintaso korkeampaa kuin koskaan historiassa – mutta samaan aikaan myös tuntuu, että kulttuurin kaltaisiin palveluihin ei enää olisikaan varaa niin kuin ennen. Teksti selittää, mistä tämä ristiriita johtuu.


*  *  *


Arts Promotion Centre Finland has put out an e-publication to aid discussion about arts funding and cultural policy. The navigation through the text is based around my drawings.

Lain varjolla

Pilapiirros, Ilta-Sanomat 30.5.2015.

Viikonlopun Ilta-Sanomissa (30.–31.5.2015) oli pilapiirros, jossa rinnastettiin huumepoliisi Jari Aarnion toimet tv-sarjaan The Shield – Lain varjolla.
Toistaako elämä fiktiota, vai osuuko fiktio tässä poikkeuksellisen hyvin kohteeseensa? Onko Vic Mackey Aarnion esikuva, vai pelottavan tarkka heijastuma?

Idealuonnoksia. Lyijykynä paperille, A4.

Idea Aarnion rinnastamisesta tv-sarjaan oli sangen selkeä. Tein sen perusteella kuitenkin kaikkiaan kuusi erilaista idealuonnosta, joissa samaa aihetta visualisoidaan hiukan eri tavoilla. Kaikissa idean kärkeä rakennetaan hiukan eri kautta, mutta päädytään suunnilleen samaan lopputulokseen.
Mietin vaihtoehtoja, joissa näytetään Aarnio soittamassa puhelua tai kommentoimassa asiaa muulla tavoin. Nämä kaikki vaihtoehdot olivat kuitenkin visuaalisesti aika staattisia – niissä kuva-aiheena oli lähinnä "puhuvia päitä".

Idealuonnos. Lyijykynä paperille, 7 x 9 cm.

Päädyin kuvavaihtoehtoon, jossa ollaan puhelinlinjan toisessa päässä ja näytetään sarjan tv-studio. Näin piirroksen kuva-aiheeseen saatiin enemmän eloa ja yksityiskohtia.
(Ja myös: The Shield -sarja päättyi vuonna 2008, joten sitä ei tehdä enää. Piirroksen kerronnallinen logiikka siis tavallaan on, että kuvan tapahtumat sijoittuisivat sarjan tekoaikaan, noin kymmenen vuoden taakse, jolloin kuvaukset olivat vielä käynnissä – ja Aarnio oli vielä vapaalla jalalla soittelemaan puheluita.)

Valmiin kuvan lyijykynäluonnos. 24 x 38 cm.

Piirtäessäni tv-studiota en malttanut aluksi olla hahmottelematta mukaan sisäpiirin vitsiä, lähinnä itselleni. Olen viime aikoina katsonut dvd:ltä uusintana vuosituhannen vaihteen sketsisarjaa Pulkkinen. Sen yhtenä hahmona on kiroileva äänimies Esko. Yritin luonnostella Eskoa mukaan kuvan taustalle,  mutta en oikein saanut sitä sovitettua mukaan, joten kuvan layoutin kokonaisedun nimissä jätin sitten lopulta äänimiehen pois.

Valmis tussipiirros. Sivellin ja pullomuste paperille, 24 x 38 cm.

*  *  *

A cartoon for Ilta-Sanomat (May 30) commenting on how the chief of the Finnish drug police has basically been doing a real-life re-enactment of the tv show The Shield.

Värikuvia livenä

Kirjoitin syksyllä blogissa tapahtumavisualisoinnista, livepiirtämisestä erilaisissa tilaisuuksissa. Kevään mittaan olen taas tehnyt pari tällaistakin keikkaa.
Maaliskuussa kävin tekemässä piirroksia Liikenneviraston sidosryhmätilaisuudessa.

Teemana oli Liikenne nyt – yhteistyössä enemmän. Puhumassa olivat viraston oman väen lisäksi mm. TeliaSonera Finlandin kehitysjohtaja Jouni Sintonen, Rajavartiolaitoksen osastopäällikkö, lippueamiraali Markku Hassinen, Lemminkäinen Infran johtaja Jaakko Kivi ja Finnairin toimitusjohtaja Pekka Vauramo.

Luentovisualisointi Finnairin toimitusjohtaja Pekka Vauramon puheenvuoroon.

Syksyllä kirjoitin, että olin viime kesästä alkaen tehnyt ensimmäisiä kokeiluja nelivärisistä livepiirroksista. Tällä linjalla jatkoin tälläkin kerralla: kaikki tapahtuman piirrokset syntyivät värillisinä, katsojien silmien edessä tyhjästä paperista alkaen. Ilman ennakkovalmistelua, suoraan tilaisuuden aiheista improvisoiden.

Liikenneviraston ja TeliaSoneran Liikennelabra-projekti.

Tämä nopea väritekniikka tuntuu sopivan minun kädenjälkeeni hyvin. Jostain syystä se, että lyhyessä ajassa on saatava entistäkin enemmän aikaiseksi (ääriviivapiirroksen lisäksi myös värit), tuntuu tekevän minun viivapiirroksistani sopivasti rennompia ja tehokkaampia.
Odotan kiinnostuneena, mihin tämä tekniikka kehittyy, jos tällaisia keikkoja pääsee tekemään lisää.

*  *  *

Live cartoons done at an event for the Finnish Transport Agency.

Kaksi piirrosta vaaleista

Pilapiirros, Ilta-Sanomat 18.4.2015.

Pilapiirros, Ilta-Sanomat 18.4.2015.

Vaaliviikonloppuna 18.–19.4. minulla oli Ilta-Sanomissa kaksi piirrosta. Tiesin ennakolta, että tarjolla oleva tila oli matala ja leveä, joten päätin tehdä kaksi erillistä kuvaa, mutta että niiden olisi oltava kuvallisesti tarpeeksi selkeitä, jotta niistä saisi selvää myös pienessä koossa.

Idealuonnos. Lyijykynä paperille, 7 x 9 cm.

Toisen piirroksen idea saapui aika lailla valmiina. Toista piti hiukan enemmän kehitellä.
Kuten idealuonnoksille aika usein käy, päätin kääntää toisen kuvan peilikuvaksi siitä, mitä se oli ensimmäisessä luonnoksessa.

Kaksi idealuonnosta, kumpikin noin 7 x 8 cm.

Katsoin pari mallikuvaa siitä, millainen on darts-heittäjien asento. Kaikissa kuvissa heittäjä katsoi vasemmalle. No niinpä tietysti: sillä tavalla oikeakätinen heittäjä on kameraan päin, toiseen suuntaan heitettäessä hän olisi katsojaa kohden selin. Käänsin siis kuvan toisin päin, jotta asetelma olisi lajille enemmän tyypillinen.

Luonnoksia mallikuvista.

Oikeassa darts-heittoasennossa tikka on kämmenen sisällä. Mutta tässä minulle tuli huoli piirroksen pienestä julkaisukoosta. Koska tikka on siinä kuvan olennaisin juju, pelkäsin, että oikeaoppisesti kämmenen sisälle sijoitettuna se ei ehkä rekisteröityisi katsojan silmään tarpeeksi tehokkaasti. Ajattelin, että jos tikan silhuetti piirtyisi kuva-alan taustaa vasten, se ehkä hahmottuisi paremmin. Joten siis tutkimustyön tulos oli piirtäjälle tyypillinen: lopulta lähdekuvat oli heitettävä hiiteen ja rakennettava sen sijaan hatusta pilakuva-asento, joka ei vastaa todellisuutta...

Valmis lyijykynäluonnos, 17 x 28 cm.

Valmis tussipiirros, 17 x 28 cm.

Tällä kertaa kummassakin piirroksessa siirsin vielä hieman kuvien asettelua tussausvaiheessa valopöydällä.

Valmis lyijykynäluonnos, 17 x 28 cm.

Harmaasävyskannaus valmiista tussipiirroksesta ennen korjauksia, 17 x 28 cm.

Tarkoitukseni ei ollut tehdä kuviin sen tyyppisiä roiske-efektejä kuin joissain edellisissä piirroksissa on ollut. Mutta lopulta päädyin toisessa piirroksessa niitä kuitenkin käyttämään. Koska en ollut siihen varautunut, en ollut käyttänyt tälle välineelle parasta mahdollista paperia: niin ronskiin tussin ja valkoisen guassin käyttöön se oli vähän liian heppoista. Tussi imeytyi paikoin paperin läpi ja se uhkasi kupruilla.
Tällä kertaa päällimmäisin tekstuurikerros on tehty töpöttelemällä valkoista guassia paperille sienen avulla.


*  *  *


Two cartoons for the election weekend Ilta-Sanomat (Apr. 18–19).