Värikuvia livenä

Kirjoitin syksyllä blogissa tapahtumavisualisoinnista, livepiirtämisestä erilaisissa tilaisuuksissa. Kevään mittaan olen taas tehnyt pari tällaistakin keikkaa.
Maaliskuussa kävin tekemässä piirroksia Liikenneviraston sidosryhmätilaisuudessa.

Teemana oli Liikenne nyt – yhteistyössä enemmän. Puhumassa olivat viraston oman väen lisäksi mm. TeliaSonera Finlandin kehitysjohtaja Jouni Sintonen, Rajavartiolaitoksen osastopäällikkö, lippueamiraali Markku Hassinen, Lemminkäinen Infran johtaja Jaakko Kivi ja Finnairin toimitusjohtaja Pekka Vauramo.

Luentovisualisointi Finnairin toimitusjohtaja Pekka Vauramon puheenvuoroon.

Syksyllä kirjoitin, että olin viime kesästä alkaen tehnyt ensimmäisiä kokeiluja nelivärisistä livepiirroksista. Tällä linjalla jatkoin tälläkin kerralla: kaikki tapahtuman piirrokset syntyivät värillisinä, katsojien silmien edessä tyhjästä paperista alkaen. Ilman ennakkovalmistelua, suoraan tilaisuuden aiheista improvisoiden.

Liikenneviraston ja TeliaSoneran Liikennelabra-projekti.

Tämä nopea väritekniikka tuntuu sopivan minun kädenjälkeeni hyvin. Jostain syystä se, että lyhyessä ajassa on saatava entistäkin enemmän aikaiseksi (ääriviivapiirroksen lisäksi myös värit), tuntuu tekevän minun viivapiirroksistani sopivasti rennompia ja tehokkaampia.
Odotan kiinnostuneena, mihin tämä tekniikka kehittyy, jos tällaisia keikkoja pääsee tekemään lisää.

*  *  *

Live cartoons done at an event for the Finnish Transport Agency.

Kuka oli Eero Einari Nurmela?

Eero-Einari Nurmelan kuvituspiirros, 1970. Huomaa tärisevä ääriviiva ja roisketekniikan käyttö.

Parin viime vuoden kuluessa olen saanut käsiini useamman originaalin taitavalta piirtäjältä, josta on saatavilla valitettavan vähän tietoja. Eero Einari Nurmela signeerasi työnsä etunimillään Eero-Einari (vaihdellen väliviivalla tai ilman), nimimerkillä EN-la, tai sotavuosina ilmeisesti myös pelkällä puumerkillä EN ja vuosiluvulla. Hänen elinvuosikseen mainitaan 1910–1992, mutta paljon muuta hänestä ei sitten löydykään.
Nurmela tuntuu oudon unohdetulta, siihen nähden, että hän vaikuttaa monipuoliselta ja teknisesti taitavalta tekijältä.

Eero-Einari Nurmela: kansikuva Sotilashuumoria -pokkariin, Valitut Palat 1975.

Ensimmäinen löytöni oli Nurmelan mahdollisesti tunnetuin työ (?) – kansi Valittujen Palojen Sotilashuumoria-vihkoseen vuodelta 1975. Tämä pokkarikokoinen vitsikirja on Nurmelan kokonaan kuvittama ja helposti löydettävissä antikvariaateista. Originaali paljastaa, että painetun kannen värit on reprottu todella pieleen: sävyt ovat alkuperäistyössä jotain aivan muuta.

"Sananparsipiirros" / pilakuva miestenlehteen, 1973.

Samassa yhteydessä löytyi myös kaksi muuta, mielenkiintoista työtä: pin-up-tyylisiä vitsikuvia. Niitä on ilmeisesti käytetty kuvittamaan pornahtavia suomalaisia sananparsia. Epäselvää kuitenkin on, onko kuvat tehty suoraan tähän tarkoitukseen vai itsenäisinä töinä: kuvilla ja teksteillä ei tunnu olevan paljoa yhteistä.
Onko nämä julkaistu jossain miestenlehdessä? Ja onko silloin kansanperinnettä käytetty alastonkuvien oikeutuksena? "Eivät nämä ole rivoja, nämähän ovat arvokasta historiaa!"
Playboy-lehti oli kansainvälisesti tunnettu laadukkaiden neliväristen pilakuvien julkaisija. Nurmelan piirrokset on tehty teknistä taitoa osoittaen samassa hengessä – ja Playboy-tyttöihin verrattuna hänen naiskuvansa on kotoisen rehevä.

Sananparsipiirros, 1968.

Aivan kiistatta miestenlehdessä on julkaistu, hiukan muokattuna versiona, tämä piirros koreilevasta upseerista. Myös sen tekstinä on sananparsi: "Komiast kylän kohral."
Julkaistu versio (johon on lisätty koira talutushihnassa ja tuunattu hiukan kuvan valöörejä) tuli originaalin mukana, tiiviisti liimattuna kehyksen nurjalle puolelle. Nurkassa on havaittavissa palstan nimi: "Vanha virsi, uusi sävel".
Vaan mikä lehti on kyseessä? Minun oli uteliaisuuttani revittävä sivu irti ja kurkistettava nurjalle puolelle. Lehden nimeä ei löytynyt, mutta siellä oli kylläkin miestenlehden "kirjepalsta", joka mm. tiesi valistaa, että tippuri ei tartu, kun tarpeeksi nopeasti sutaisee. Kiitos tiedosta!

Kuvitus Kajastus-lehteen, 1970.

Herkempää puolta Nurmelan tuotannosta edustaa tämä, näkövammaisten Kajastus-lehteen tehty kuvitus. Se myös näyttää, mikä minua Nurmelan kuvissa viehättää: suomalaisista aikalaisistaan poiketen hän on minusta suorastaan poikkeuksellisen rohkeasti käyttänyt lehtipiirroksissaan sangen modernistisia tekniikoita: tussilaveerausta märälle paperille (ks. tytön hiukset ylläolevassa kuvassa), roiskeita (sivulla ylimpänä oleva kuva miehestä keinutuolissa), "tarkoituksella tärisevää" ääriviivaa ja hyvin rosoista siveltimen jälkeä. Nämä tekniikat olivat suuressa huudossa eurooppalaisten ja amerikkalaisten aikakauslehtien piirroksissa 60-luvulta alkaen (pioneerinaan etenkin Ronald Searle, jonka piirrokset saivat paljon jäljittelijöitä), mutta Suomessa ne ovat olleet lehtipiirroksissa harvinaisia, etenkin sellaisissa humoristisissa kuvissa, kuin mitä Nurmela teki.

Vakavampihenkinen, tyylitellympi kuvituspiirros EN-la puumerkillä, 1970.

Kuka siis oli Eero Einari Nurmela? Onko hän jäänyt unohduksiin kenties sen takia, että hänen piirroksiaan julkaistiin niinkin ala-arvoisissa paikoissa, kuin miestenlehdissä?
Ja mistä nämä hänen työnsä ovat juuri nyt putkahtaneet markkinoille? Ovatko ne peräisin hänen perikunnaltaan, vai ovatko ne olleet jonkun aikaisemman keräilijän hallussa? Kehyksissä olevista töistä tulee sellainen olo, että ne olisivat tekijän itsensä kehystämiä. Ja niihin liittyykin sitten yksi kritiikki, jonka Nurmelasta voi sanoa: vaikka hän olikin taitava piirtäjä, niin taiteen konservaattorina hänestä ei voida puhua. Työt on järjestään kehystetty materiaaleilla, jotka eivät ole arkistokelpoisia, ja jotka aiheuttavat piirroksille vahinkoa.
Karmivin esimerkki on mainittu Sotilashuumoria-pokkarin kansikuva: työn marginaalit on leikattu irti ja kuvan nurja puoli on kauttaaltaan hyvin myrkyllisen näköisten liimatahrojen peitossa. Minun rohkeuteni ei vielä ole riittänyt yrittämään niiden poistamista, sillä tuntuu, että se vaatisi koko kuvan uittamista liuotinaineissa – mikä tuskin tekisi maalipinalle kovin hyvää.

* * *

Eero-Einari Nurmela  seems to have been a versatile, talented illustrator, but so far I have been able to find little information about him. I'd be curious to learn more.

Tunnista oikea Pohjola

Lautapelin kansikuvan originaali. Guassi illustration boardille, 50 x 41 cm.

Viime viikolla kerroin Afrikan tähti -pelin kansikuvan myynnistä kirjamessuilla. Mainitsin, että Hagelstamin antikvariaatti oli myynyt osastollaan pelikuvitusten originaaleja jo muutamaa vuotta aikaisemmin.
Ostin tuolloin yhden originaalin, joka erottui joukosta muista poikkeavan realistisella mainoskuvitustyylillä. Totesin, että harvoinpa tulee Suomessa vastaan tilaisuutta hankkia tuontyyppistä teosta kokoelmiinsa.
En ole saanut selville, mihin peliin tämä kuva liittyy.
(Oheinen skannaus on tehty kahdessa osassa ja skannerin automatiikka sääti omapäisesti sävyjä niin, että kuvan vasemman laidan värit näyttävät nyt paljon saturoituneemmilta, kuin kuvan oikea laita. Näin ei tietenkään tapahdu alkuperäistyössä.)
Kuva myös havainnollistaa sitä salapoliisintyötä, jota Suomessa on tehtävä saadakseen selville käyttökuvan tekijöitä. Kuka on tämän kuvan piirtänyt?

Ohessa lähikuva piirroksen signeerauksesta. Siinä näyttäisi lukevan J. Pohjola.
Edellisessä blogissa mainitsemani Teuvo Termosen neliosainen kirjasarja Suomalaista postikorttitaidetta (Osat 1–3 Oy Kaj Hellman Ltd. 1983, 1984, 1987, osa 4 Suomen postikorttiyhdistys Apollo ry, 2006) on ollut suureksi avuksi harrastuksessani.
Perinteisesti monet suomalaiset kuvittajat signeerasivat työnsä tyylitellyllä puumerkillä. Jos ei valmiiksi tiedä, mitä merkki tarkoittaa, sen selvittäminen pelkästään päättelemällä voi olla hyvinkin vaikeaa. Termonen on listannut teoksiinsa yli 440 suomalaista postikorttitaiteilijaa ja näyttää näiden puumerkit. Monet näistä taiteilijoista ovat tehneet myös muita kuvitustöitä, myös pilakuvia ja sarjakuvia.
Tämän kuvan kohdalla tulee kuitenkin ongelmia.

Tunnista oikea Pohjola. Onko keskellä olevan kortin tekijä vasemmalla vai oikealla?

Kirjasarjan osassa 2 Termonen esittelee taidegraafikko Jouko Pohjolan (1920–1975), jonka kerrotaan toimineen taide- ja mainosgraafikkona ja aikakauslehtien kuvittajana. Tämän puumerkiksi kerrotaan nimikirjaimet JP, joko pölkkykirjaimin tai lennokkaammin tyyliteltynä.
Osassa 4 taas esitellään Pertti Pohjola (1931–1995), joka työskenteli Elannon mainososastolla. Tämän signeeraus korteissa on P.P. – mutta Termonen arvioi myös selkeästi tämän pelikuvan kaltaisen signeerauksen viittaavaan nimenomaan Pertti Pohjolaan.
Termosen esimerkkikortissa (yllä, keskellä) signeerauksen alkukirjain on samankokoinen koukero kuin sukunimen ensimmäinen kirjain. Minulla olevassa pelioriginaalissa on selvästi sama signeeraus, mutta siinä alkukirjain on paljon selvemmin hahmotettavissa J:ksi. Joten jos on valittava kahden Pohjolan väliltä, niin silloin minusta tämän pelikuvituksen tekijä, ja sen muodoin myös tämän signeerauksen haltija, paljon todennäköisemmin olisi Jouko Pohjola, kuin Pertti Pohjola.
Vai onko kyseessä vielä kolmas eri henkilö? Pieneenkin maahan mahtuu saman nimisiä ja samoilla nimikirjaimilla varustettuja taiteilijoita. Meillä on esim. ollut piirtäjinä Teemu Kunnas ja Tauno Kunnas.
Itse puolestani rupesin signeeraamaan kuvitukseni sukunimellä, sen jälkeen kun Jarkko Vehniäinen alkoi profiloitua sarjakuvantekijänä, joka käyttää signeerauksena nimikirjaimia JV.

Helsingin sarjakuvafestivaalit 5.–7.9.2014

Haastattelemassa Veikko "Joonas" Savolaista sarjakuvafestivaaleilla 2011.

Viikonloppuna on tulossa Helsingin sarjakuvafestivaalit. Tällä kertaa olen ollut mukana koostamassa sinne puheohjelmaa yhteistyössä Kuvittajat ry:n kanssa. Olemme järjestäneet oman ohjelmakokonaisuuden Kirjasto 10:iin perjantai-iltapäiväksi, joka toivon mukaan puhuttelisi sekä sarjakuvasta, että kuvituksesta laajemminkin kiinnostuneita.


Tässä tuon kuvituspäivän ohjelma, siis perjantaina 5.9.:

14.00
Lastenkirjakuvittaja Marika Maijala haastattelussa. Maijala on kuvittanut mm. Tuula Kallioniemen Karoliina-sarjaa ja tehnyt Juha Virran kansa kolme Sylvi Kepponen -kirjaa. Maijala sai vuonna 2009 Rudolf Koivu -palkinnon kuvituksistaan Hannu Mäkelän Vauvaunia-kirjaan.

15.00
Kuvittaja–sarjakuvantekijä Jussi Kaakinen haastattelussa. Kaakinen on kuvittanut mm. Timo Parvelan Taro-sarjaa, suuret kuvateokset Suomen lasten historia ja Suomen lasten taidehistoria ja Veijo Meren klassikon Manillaköysi. Kaakisen ja Petri Tolppasen sarjakuvasovitus Risto Isomäen kirjasta Sarasvatin hiekkaa voitti vuoden 2009 Sarjakuva-Finlandian.

16.00
Kuvarunoilija Tiina Pystynen haastattelussa. Pystysen työt ovat rikkoneet luokittelun rajoja yhdistelemällä runoutta, kirjallisuutta, kuvitusta, taidegrafiikkaa ja sarjakuvaa. Pystynen palkittiin vuonna 2010 Puupäähatulla.

17.00 – 18.30
Kuvakerrontapaneeli. Mitä yhteistä ja mitä eroavuuksia on kuvakirjojen ja sarjakuvan kuvakerronnalla? Keskustelemassa sarjakuvantekijä–kuvittaja Christer Nuutinen, mm. Pikku Papu -sarjaa tehnyt lastenkirjakuvittaja Liisa Kallio, sekä mm. Hulda ja Jalmari -sarjaa ja Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoja kuvittanut Markus Majaluoma. Keskustelua vetää sarjakuvantekijä–kuvittaja Jyrki Vainio.

18.30 – 20.00
Paneelikeskustelussa ammattina kuva. Millaista on tehdä työtä kuvittajana, kuva-alan ammattilaisena? Keskustelemassa kuvittajat Janne Harju, Satu Kettunen ja Ossi Hiekkala. Keskustelua vetää Jyrki Vainio.

Näiden lisäksi olen festareilla haastattelemassa kahta ulkomaista vierasta lauantaina 6.9.:

Päälava, klo 16.30
Israelin kansainvälisesti tunnetuimpiin sarjakuvataiteilijoihin kuuluva, etenkin sarjakuvaromaanista Exit Wounds tunnettu Rutu Modan.

Päälava, klo 18.00
Amerikkalainen LGBT-sarjakuvan pioneeri, etenkin sarjakuvaromaanista Stuck Rubber Baby tunnettu Howard Cruse.