Kuka oli Eero Einari Nurmela?

Eero-Einari Nurmelan kuvituspiirros, 1970. Huomaa tärisevä ääriviiva ja roisketekniikan käyttö.

Parin viime vuoden kuluessa olen saanut käsiini useamman originaalin taitavalta piirtäjältä, josta on saatavilla valitettavan vähän tietoja. Eero Einari Nurmela signeerasi työnsä etunimillään Eero-Einari (vaihdellen väliviivalla tai ilman), nimimerkillä EN-la, tai sotavuosina ilmeisesti myös pelkällä puumerkillä EN ja vuosiluvulla. Hänen elinvuosikseen mainitaan 1910–1992, mutta paljon muuta hänestä ei sitten löydykään.
Nurmela tuntuu oudon unohdetulta, siihen nähden, että hän vaikuttaa monipuoliselta ja teknisesti taitavalta tekijältä.

Eero-Einari Nurmela: kansikuva Sotilashuumoria -pokkariin, Valitut Palat 1975.

Ensimmäinen löytöni oli Nurmelan mahdollisesti tunnetuin työ (?) – kansi Valittujen Palojen Sotilashuumoria-vihkoseen vuodelta 1975. Tämä pokkarikokoinen vitsikirja on Nurmelan kokonaan kuvittama ja helposti löydettävissä antikvariaateista. Originaali paljastaa, että painetun kannen värit on reprottu todella pieleen: sävyt ovat alkuperäistyössä jotain aivan muuta.

"Sananparsipiirros" / pilakuva miestenlehteen, 1973.

Samassa yhteydessä löytyi myös kaksi muuta, mielenkiintoista työtä: pin-up-tyylisiä vitsikuvia. Niitä on ilmeisesti käytetty kuvittamaan pornahtavia suomalaisia sananparsia. Epäselvää kuitenkin on, onko kuvat tehty suoraan tähän tarkoitukseen vai itsenäisinä töinä: kuvilla ja teksteillä ei tunnu olevan paljoa yhteistä.
Onko nämä julkaistu jossain miestenlehdessä? Ja onko silloin kansanperinnettä käytetty alastonkuvien oikeutuksena? "Eivät nämä ole rivoja, nämähän ovat arvokasta historiaa!"
Playboy-lehti oli kansainvälisesti tunnettu laadukkaiden neliväristen pilakuvien julkaisija. Nurmelan piirrokset on tehty teknistä taitoa osoittaen samassa hengessä – ja Playboy-tyttöihin verrattuna hänen naiskuvansa on kotoisen rehevä.

Sananparsipiirros, 1968.

Aivan kiistatta miestenlehdessä on julkaistu, hiukan muokattuna versiona, tämä piirros koreilevasta upseerista. Myös sen tekstinä on sananparsi: "Komiast kylän kohral."
Julkaistu versio (johon on lisätty koira talutushihnassa ja tuunattu hiukan kuvan valöörejä) tuli originaalin mukana, tiiviisti liimattuna kehyksen nurjalle puolelle. Nurkassa on havaittavissa palstan nimi: "Vanha virsi, uusi sävel".
Vaan mikä lehti on kyseessä? Minun oli uteliaisuuttani revittävä sivu irti ja kurkistettava nurjalle puolelle. Lehden nimeä ei löytynyt, mutta siellä oli kylläkin miestenlehden "kirjepalsta", joka mm. tiesi valistaa, että tippuri ei tartu, kun tarpeeksi nopeasti sutaisee. Kiitos tiedosta!

Kuvitus Kajastus-lehteen, 1970.

Herkempää puolta Nurmelan tuotannosta edustaa tämä, näkövammaisten Kajastus-lehteen tehty kuvitus. Se myös näyttää, mikä minua Nurmelan kuvissa viehättää: suomalaisista aikalaisistaan poiketen hän on minusta suorastaan poikkeuksellisen rohkeasti käyttänyt lehtipiirroksissaan sangen modernistisia tekniikoita: tussilaveerausta märälle paperille (ks. tytön hiukset ylläolevassa kuvassa), roiskeita (sivulla ylimpänä oleva kuva miehestä keinutuolissa), "tarkoituksella tärisevää" ääriviivaa ja hyvin rosoista siveltimen jälkeä. Nämä tekniikat olivat suuressa huudossa eurooppalaisten ja amerikkalaisten aikakauslehtien piirroksissa 60-luvulta alkaen (pioneerinaan etenkin Ronald Searle, jonka piirrokset saivat paljon jäljittelijöitä), mutta Suomessa ne ovat olleet lehtipiirroksissa harvinaisia, etenkin sellaisissa humoristisissa kuvissa, kuin mitä Nurmela teki.

Vakavampihenkinen, tyylitellympi kuvituspiirros EN-la puumerkillä, 1970.

Kuka siis oli Eero Einari Nurmela? Onko hän jäänyt unohduksiin kenties sen takia, että hänen piirroksiaan julkaistiin niinkin ala-arvoisissa paikoissa, kuin miestenlehdissä?
Ja mistä nämä hänen työnsä ovat juuri nyt putkahtaneet markkinoille? Ovatko ne peräisin hänen perikunnaltaan, vai ovatko ne olleet jonkun aikaisemman keräilijän hallussa? Kehyksissä olevista töistä tulee sellainen olo, että ne olisivat tekijän itsensä kehystämiä. Ja niihin liittyykin sitten yksi kritiikki, jonka Nurmelasta voi sanoa: vaikka hän olikin taitava piirtäjä, niin taiteen konservaattorina hänestä ei voida puhua. Työt on järjestään kehystetty materiaaleilla, jotka eivät ole arkistokelpoisia, ja jotka aiheuttavat piirroksille vahinkoa.
Karmivin esimerkki on mainittu Sotilashuumoria-pokkarin kansikuva: työn marginaalit on leikattu irti ja kuvan nurja puoli on kauttaaltaan hyvin myrkyllisen näköisten liimatahrojen peitossa. Minun rohkeuteni ei vielä ole riittänyt yrittämään niiden poistamista, sillä tuntuu, että se vaatisi koko kuvan uittamista liuotinaineissa – mikä tuskin tekisi maalipinalle kovin hyvää.

* * *

Eero-Einari Nurmela  seems to have been a versatile, talented illustrator, but so far I have been able to find little information about him. I'd be curious to learn more.