torstai 26. marraskuuta 2015

Walk of Famen toinen puoli


Kuva Ylen uutisesta. Kuvaaja Robyn Beck.


Noteerasitte varmaan merkittävän uutistapahtuman: Ressu sai tähden Hollywoodin Walk of Famelle. Mikä maailmassa on tuo tyyppi Ressu-maskottipuvussa ja mikä on sen yhteys oikeaan Ressuun? Charles Schulz olisi pöyristynyt! (Olisi varmaan kuitenkin suostunut, kiltti mies kun oli, mutta purnannut itsekseen).
Uutisessa sanotaan, että Ressu sai tähden Charles Schulzin viereen. Schulzin tähti on puolestaan Walt Disneyn vieressä.
Kävin Hollywoodissa vuonna 2009 piirtäjäjärjestö National Cartoonists Societyn tapahtumassa, joten luontevimmalta kohteelta bongattavaksi Walk of Famelta tuntui juuri tuo Schulzin tähti. Siispä etsin sen käsiini.




En pitänyt Los Angelesista paikkana ollenkaan. Jo elokuvien perusteella tietää, että amerikkalaiset itsekin jakautuvat asian suhteen vahvasti: on niitä, jotka viihtyvät Kaliforniassa ja niitä, joille ainoa oikea kaupunki on New York. (Ja sitten tietysti niitä, jotka eivät pidä suurkaupungeista ollenkaan). Löysin itseni hyvin nopeasti Los Angelesia vierastavasta leiristä. Kaupunki on kauttaaltaan nuhjuinen. Sen asukkailla on valtavasti rahaa, mutta selvästikin rikkauden hyödyt suljetaan yksityisten porttien suojiin, vaurautta ei käytetä siihen, miltä yleiset alueet näyttävät. Ei, vaikka luulisi filmiväen pitävän hienoista kulisseista.
Kulisseista puheenollen: vierastin Los Angelesia niin paljon, että päästäkseni sieltä pois päädyin reissun viimeisinä päivinä ajamaan aavikon halki Las Vegasiin. Se paikka taas on pelkkää prameaa kulissia – mutta ei myöskään teeskentele olevansa mitään muuta, vaan on sitä jotenkin täysin avoimesti. Siitä suorasuokaisuudesta taas sitten yllätyksekseni huomasin jotenkin pitäväni: kaupunki on kuin aikuisten Disneyland (Las Vegas on Amerikassa halpa turistikohde, joten siellä itse asiassa käy nykyään päiväsaikaan paljon lapsiperheitä), mutta ilman sitä Disney'iin liittyvää hiukan imelää moralisoivaa sokerikuorrutusta.




Mutta takaisin Hollywoodiin. Paikan nuhjuisuus kiteytyi hyvin havainnollisesti juuri näihin kuuluisiin Walk of Fame -tähtiin. Niihin liitetään glamour-mielikuvia, mutta ei tarvinnut kuin kääntää kameraa vähän toiseen suuntaan ja konteksti on hyvin erilainen: Schulzin ja Walt Disneyn tähdet ovat bussipysäkin penkin takana, vastapäätä viinakauppaa. Hurmaavaa! Tästä olisi voinut tehdä Jaska Jokus -stripin: sain tähden Hollywoodiin, mutta tämä on se paikka, mihin ne sen länttäsivät...


Vasemmalla: Charles Schulzin tähti. Oikealla: viinakauppa.


Minähän sain tavata Charles Schulzin ensimmäisellä Amerikan matkallani. Itse asiassa, laitoin siitä kirjoittamani Sarjainfon jutun kokeilumielessä yhdeksi tämä blogin ensimmäiseksi merkinnäksi, silloin kun en vielä jakanut linkkejä missään julkisesti. Joten jos ja kun se on mennyt ohi, niin linkki siihen löytyy tästä.
Kun uutinen tästä Ressun tähdestä näytettiin tv:ssä, videoklipissä näkyi myös vilahdus Schulzista itsestään, piirtämässä täsmälleen samanlaista kuvaa, kuin hän teki myös minulle, Suomesta mukanani kantamaan Tenavat-jättikirjaan.


Onkohan tässä kuvassa karvapuvun sisällä se sama tyyppi?


*  *  *


Hollywood and reality. Charles Schulz's and Walt Disney's (and now, Snoopy's) stars on the Hollywood Walk of Fame are behind a bench, opposite a liquor store.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Älkää sotkeko ympyröitäni

Tornitouhua-piirros, Ruotuväki-lehti 20/2015. Pullotussi ja vesiväri paperille, 28 x 16 cm.


Sain idean armeijakuvaan siitä, että postimerkeissä on (tai no, siis oli ennen vanhaan) rei'ityksellä tehty repäisyreuna. Filatelisin termein perforoitu hammaste. Ajattelin, että armeijassa tietysti rei'ityksen voisi toteuttaa ampumalla sarjan rynnäkkökiväärillä. Niin että maalitaulusta saisi tehtyä postimerkin. 


Lyijykynäpiirros, 28 x 16 cm.


Helppo, hölmön kevyt idea. Mutta toteutuksessa kävi parikin ajatusvirhettä. Ensin, kuten lyijykynäluonnoksesta näkee, tein taulussa olevan reiän tarkalleen irtiolevan palan negatiiviksi. Niin että "postimerkin" hammastuksen kolojen kohdalla on taustassa nyppyjä. Paitsi että eihän se niin menisi, jos ajatuksena oli, että reiät on tehty ampumalla. Silloin taustapahvin reunassa olisi samanlainen kuvio kuin irtaantuneessa palasessa: molemmissa olisi reunassa reikien puolikkaat. Olin jo tussannut kuvan musteella, kun huomasin tämän. Oli yritettävä korjata asia hankalasti, maalaamalla peittävällä guassilla vesivärin päälle.


Ylärivi: renkaat niin kuin ne ovat piirroksessa. Alarivi: miten niiden olisi pitänyt mennä.


Toista virhettä en sitten huomannutkaan, ennen kuin kuva oli valmis. "Postimerkissä" ja taustassa on eri määrä renkaita. Tai ainakaan niiden kuviot eivät sovi yhteen. Olin luonnostellut kuvan rennosti lonkalta, enkä ollut suunnitellut sitä tarpeeksi huolellisesti. Jos olisin piirrosta laatiessa tehnyt tällaisen havainnekuvan, kuin nyt tässä, virhe olisi vältetty.
Kaikkihan te tietysti huomasitte tämän heti kuvan nähtyänne? 
Ette varmaankaan. Mutta siltikin jotenkin harmittaa!
Kuten viime aikojen keskustelu on jälleen osoittanut (tämä ja samaan aikaan toisella puolella poliittista kenttää tämä), pilakuvilla voi pahoittaa mielensä hyvin rajusti ja kovin monella eri tavalla.
Näköjään mielensä voi pahoittaa myös paljon mitättömämmällä tavalla, niitä itse piirtäessä.


Tussaamassa piirrosta valopöydällä.


*  *  *


The little things you notice only when the drawing is finished. Like that the circles on the target don't match.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Musta Pekka -kortit piirsi Bo Bjurström

Musta Pekka / Pekka-peli -kortteja on yhä myynnissä. Nykyään niitä valmistaa Peliko.


Kotimaisen käyttötaiteen historia on alan näkyvimpienkin teosten osalta huonosti tunnettua. Kuvat ovat voineet olla jatkuvassa käytössä vuosikymmeniä, mutta niiden tekijöiden nimet eivät ole tallentuneet muistiin. Jukka Vesterisen tuore kirja Piirtäjän elämänviivat – Osmo "Omppu" Omenamäki 75 vuotta (julkaisija Tarusto / Alfamer) tarjoaa sivulauseessa napakan listauksen aiheesta muistin tueksi:

- Elovena-tytön ensimmäisen version piirsi vuonna 1925 Joel Räsänen
- Sisu-askin logon ja klassisen ilmeen suunnitteli vuonna 1928 Arnold Tilgmann
- Koskenlaskija-juuston tunnuskuvan piirsi Veikko Sipinen

Aiemmin tässä blogissa kerroin, että Afrikan tähti -pelin kansikuvan maalasi Seppo Heinonen.
Samaan listaan voisi lisätä myös muutamat ikoniset kirjankannet:

- Tuntemattoman sotilaan kannen piirsi (kuten kaikki tietävät? joohan?) Martti Mykkänen
- Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kaikki 26 kansikuvaa laati Matti Louhi
- Sinuhe, egyptiläisen tunnetuimman kannen teki Björn Landström (mutta mihin painokseen?)


Musta Pekka -kortit piirsi alunperin Bo Bjurström.


Landström johdatti minut sattumalta uuden tällaisen löydön äärelle. Minulle selvisi, että Musta Pekka -pelikortit, ruotsiksi Svarte Petter (nykyään poliittisesti korrektimmin "Pekka-peli", Petter-spel) on kuvittanut Bo Bjurström.
En tiedä, voiko Pekka-kortteja nimittää aivan "ikonisiksi", mutta ainakin ne ovat kuvina olleet yhtäjaksoisessa käytössä monen sukupolven ajan. Alkuperäiset kortit tehtiin ilmeisesti 1930-luvun lopulla.
Mainitsin Bjurströmin (1916–1993) Kuvittaja-lehden 3/2015 Björn Landströmiä käsittelevässä artikkelissa. Landström meni tuttavansa Bjurströmin somistamoon töihin 30-luvun puolivälissä ja tämä suositteli Landströmille lähtöä opiskelemaan Tukholman mainoskouluun, niin kuin oli itse tehnyt. Landström noudatti neuvoa ja kuvaili Tukholmassa opiskelua merkittävimmäksi elämänsä suuntaa ohjanneeksi kokemukseksi. Landströmhän tunnetaan erityisesti laiva-aiheisten kirjojen kirjoittajana ja kuvittajana.
Landström ja Bjurström pysyivät hyvinä ystävinä koko elämänsä ajan.




Bo Bjurström vietti suurimman osan työurastaan Tampereella. Hän toimi ensin Tempo- ja Otra-tavaratalojen mainospäällikkönä ja Tampereen Kivipainon taiteellisena johtajana – siellä ollessaan hän laati Musta Pekka -kortit. Sodan jälkeen hän perusti A-mainos Oy:n ja työskenteli siinä vuoteen 1976 asti.
Eläkkeellä Bjurström muutti Kardragiin, Porvoon saaristoon, lapsuutensa kesien maisemiin ja ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi. Bjurström, joka signeerasi työnsä BoB, maalasi viimeisinä vuosinaan yli kolme sataa teosta ja piti niistä useita näyttelyitä.
Porvoon Kulttuuritalo Grandiin on tulossa tämän kuun lopulla Bo Bjurströmin 100-vuotisnäyttely. Se on nähtävillä 28.11. – 22.12.2015.


Bo Bjurström.


*  *  *


The card game Musta Pekka, later retitled Pekka-peli, in production since the late 1930's, was originally illustrated by Bo Bjurström (1916–1993).