Yhteystiedot

Kerran eräs asiakas aloitti puhelun hengästyneellä toteamuksella: "Sinut oli todella vaikea löytää!"
Hetken verran rakentelin mielessäni jotain letkauttelevaa vastausta tyyliin: "siten ennakkokarsin asiakkaista jäljelle vain ne, jotka todella haluavat löytää minut."
Kuitenkin jopa minä tajusin, että kaupallisen taiteilijan uran kannalta tuskin on mitenkään ihanteellinen järjestely, jos edes kiinnostuneet asiakkaat eivät löydä mistään yhteystietoja.
Niinpä sittemmin olen nyt perustanut tämän blogin, laittanut portfolionettisivut osoitteeseen www.jyrkivainio.com ja olen löydettävissä Twitteristä osoitteesta @jyrkivainio.
Nyt sain lopultakin tehtyä itselleni myös päivitetyt käyntikortit.

 
Käyntikorttiasian potkaisi lopulta eteenpäin kaksi sattumaa: työhuonekaverini Heikki Sallinen (Logopolis graphic design) tarjosi kimppatilausta painoon erään hänen toisen projektinsa yhteydessä – ja kaverini Pertti Jarla suostui luopumaan pitkään himoitsemastani esineestä: käyntikorttikotelosta, jonka kannessa on itsensä Mustanaamion logo!
Voisinpa aikuisesti sanoa, että näistä syistä tuo ensin mainittu olisi ollut se toimintaan ryhtymisen kannalta merkittävin – mutta en ole varma, olisinko silloin täysin rehellinen itseni kanssa...

Huomasin yllätyksekseni, että "luottokorttikokoisen" käyntikortin muoto sattumalta vastaa mittasuhteiltaan hyvin tarkkaan usein käyttämäni piirrosformaatin kokoa. Joten ajattelin, että olisi hauska laittaa kortin toiselle puolelle joku kokonainen pilakuva. Joku, joka toimisi myös pienessä koossa, mutta olisi samalla edustava näyte töistäni.
Päädyin valitsemaan piirroksen, jota monikaan ei varmasti ole nähnyt: pilakuvan, jonka tein Audiovisuaalisen ammattiviestinnän toimialaliitto Avitan sähköiseen julkaisuun vuonna 2012.
Kortin etupuolelle laitoin fiktiivisen omakuvan, jota olen käyttänyt myös avatar-kuvana netissä. Se on peräisin Sarjainfon numerosta 1/2011. Se oli kokeilullinen erikoisnumero, joka toteutettiin kokonaan sarjakuvina – sisällysluetteloa, uutisia ja arvosteluja myöten. Niinpä myös minä tein Keräilijän tunnustuksia -kolumnini (josta siis olen mukauttanut myös tämän blogin nimen) sarjakuvana. Omakuvahahmoni esiintyy sen avausruuduissa.

Piirsin omakuvani polttelemassa piippua tupakkatakissa ja fetsi päässä. Fetsin innoittajana toimi mieleeni jäänyt valokuva Outsiderista, kirjailija Aarne Haapakoskesta. Mielestäni oli mahtavaa ja huvittavaa taiteilijapersoonan rakentamista, että eskapistinen pulp-kirjailija Suomessa muka sonnustautuisi kirjoituskoneensa ääressä fetsiin.

Outsider, Aarne Haapakoski.

Aina sitä ei tiedä, mitä tulee vahingossa laskeneeksi liikkeelle. Minä laitoin fetsin päähäni vain piirroksessa, mutta sen jälkeen olen saanut todistaa sellaisten käyttöä myös ihan tosielämässä mm. toisen työhuonekaverini Ossi Hiekkalan, Aapo Kukon, ja itsejulistautuneen "Suomen saastaisimman divaristin", Antti Vainion (*), päissä. Fetsejä on saatavilla ainakin Varustelekasta.

(*) ei onneksi tiettävästi mitään sukua

*  *  *

Finally got around to designing myself a proper business card. The other side neatly fitted a single panel cartoon.

20 vuotta julkaistuna piirtäjänä

Piirtämässä kuvia partioleirillä Sveitsissä kesällä 1994.

Tänään tulee täyteen 20 vuotta piirroksesta, josta katson julkaistun urani piirtäjänä alkaneen.
Kesällä 1994 olin 16-vuotias ja partion suurleirillä Sveitsissä. Piirtelin huvikseni kuvia kavereille leirin tapahtumista, etenkin leirillä jaettujen kangaskassien kylkiin. Huomasin, että huopakynä tarttui niihin mukavasti, niin että oli helppo tehdä niihin eräänlaista drybrush-sävytystä.
Eräänä päivänä meidän Suomi-osastollamme piipahti leirin lehden päätoimittaja. Niin kuin suomalaisillakin suurleireillä, kyseessä oli "oikea", paperille painettu päivittäinen sanomalehti.
Hän pyysi minua piirtämään kuvan heidän lehteensä. Leirillä oli tavoiteltu Guinnessin ennätystä rakentamalla maailman pisin riippusilta, joten tein piirroksen siitä.
Kuin sattumalta, minulla oli myös ammattimaiset piirrosvälineet rinkassa mukana. Edellisenä kesänä 1993 olin saanut kielikurssilla Englannissa käsiini ensimmäisen Winsor & Newton -siveltimeni. Olin talven aikana piirtänyt sillä pari kuvaa, mutta nyt loksahti kerralla monta palikkaa kohdalleen: piirsin ensimmäistä kertaa sarjakuvastripin siveltimellä ja se painettiin oikeaan sanomalehteen.
Lehdellä oli myös omakin piirtäjä, mutta hänen piirroksensa jäi sinä päivänä lehdestä väliin. (Se olisi pitänyt ehkä osata ottaa varhaisena opetuksena siitä, miten ihmisiä saatetaan tällä alalla kohdella...)
Muutamaa päivää myöhemmin ostin, samalla matkalla, uuden Winsor & Newtonin siveltimen. Series 7 -mallia, kokoa nolla. Se on ollut keskeisin piirtotyökaluni siitä lähtien.

Ensimmäinen julkaistu partio-sarjakuvani. Tussi ja korjauslakka paperille, 28 x 9 cm, 1.8.1994.

Päästyäni kotiin piirsin leirin tuomista ideoista syksyn aikana kymmenen strippiä lisää. Niiden avulla sain seuraavana keväänä ensimmäisen vakituisen julkaisupaikkani turkulaisessa Aamuset-lehdessä. Aamusten sarjaa ei ihmeemmin kannata muistella – mutta partio taas on säilynyt yhtenä piirrosteni kestoaiheena siitä lähtien. Samaisten partiostrippien voimalla olin nimittäin myös piirtäjänä kotimaisen Loisto-suurleirin lehdessä kesällä 1996 ja sieltä minut poimittiin tekemään sarjakuvaa Partio-lehteen.
Sarjani Närhivartio on ilmestynyt Partio-lehdessä siitä lähtien: tänä keväänä siitä ilmestyi sattumalta juuri sadas jakso. Sen yhteydessä lehdessä julkaistiin pieni haastattelu, joka on nähtävissä digimuodossa täällä. Myös useimmat näistä vuoden 1994 stripeistä on sittemmin nähty Partio-lehdessä.

* * *

Today marks the 20th anniversary of what I concider the start of my career as a pulished cartoonist. I was 16 years old and on a scouting jamboree in Switzerland. A strip of mine was printed in the camp newspaper. This was the first time I had drawn a comic strip with a brush – and my first public drawing featuring scouts. I have been drawing for the scouts ever since: this spring, my series Närhivartio in the Finnish scout magazine Partio featured its hundreth episode.