Nostalgiaa, vai myötähäpeää?

Pilapiirros Ilta-Sanomissa 22.11.2014.

Millaisiin tilanteisiin piirroksen tekeminen voi johtaa?
Marraskuun lopulla tein pilakuvan liittyen David Hasselhoffiin ja Berliinin muuriin.
Kuinka ollakaan, vuoden vaihteen jälkeen Hasselhoff tuli sattumalta Suomeen kuvaamaan omaa tv-ohjelmaa.
Asiat johtivat toiseen ja minulle tarjottiin tilaisuutta osallistua mukaan. Ensin palloteltiin ajatusta, josko olisin tullut tekemään jonkun piirroksen ihan itse ohjelmaan kameroiden eteen. Viime hetkessä tuotantotiimin suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja tästä luovuttiin. Mutta minulle annettiin kuitenkin liput kutsua muutama kaveri mukaan seuraamaan sarjan ensimmäisen jakson kuvauksia.
Meidät istutettiin aivan yleisön eturiviin. Kamerat tuijottelivat meitä useaan otteeseen – mutta lopulta itse tv:stä tulleessa jaksossa naamani armeliaasti vilahtaa vain pariin lyhyeen kertaan.
Hasselhoffin Twitteriin postaamassa yleisöselfiessä sen sijaan pönötän aivan etualalla:

Hesarin arvio luonnehti Hasselhoffin showta sekoitukseksi nostalgiaa ja myötähäpeää. Siltä se tuntui myös yleisön joukossa. Koko keikan läpi päässä tasapainotteli, että onko tämä tavallaan myös hiukan siistiä – vaiko ainoastaan pikkuisen noloa ja vaivaannuttavaa.
Hasselhoff on osoittanut, että kykenee suhtautumaan julkisuuskuvaansa itseironisesti, mikä on hyvä asia. Mutta myös nojaa tähän niin raskaasti, että tyylilaji menee överiksi täyden kitschin puolelle, mitä vähän vierastan.
No, joka tapauksessa: minä olin paikalla selvää päämäärää varten. Kysyin tuottajilta, että kun en kerran päässyt mukaan itse ohjelmaan, niin kai nyt sentään onnistuu, että saan moikata lapsuuden sankaria nimmarin verran. Ja näin kävikin. Nauhoitusten päätteeksi The Hoff kutsui yleisöstä halukkaita ottamaan kanssaan selfieitä.
Minä olin varustautunut ennakkoon ja mukanani oli valokuva ja musta huopakynä.

The Hoff signeerasi rintakarvansa. Kuinka se olisikaan voinut olla muuten?

Tv-shown läpi istuminen oli siis minulle lähinnä välttämätön paha, että sain nimmarin. (Kyllä: olen tässä sen verran vanhemman polven edustaja, että minulle nimmari on merkittävämpi asia kuin kaverikuva).
Tv-showsta en vieläkään oikein tiedä mitä ajatella – mutta tätä nimmaroitua kuvaa kehtaan kuitenkin vilpittömästi pitää ihan siistinä juttuna. Kuten aiemmassa kirjoituksessani totesin, oli se Ritari Ässä minun ikäluokalleni kuitenkin hetken aikaa oikeasti aika kova juttu. Joten tässä siis nostalgia kuitenkin voittaa sen myötähäpeän...
Mutta erityisen hauskaksi tapauksen kuitenkin tekee se, että se lähti liikkeelle tekemästäni piirroksesta. Tein pilakuvan sattumalta päähän putkahtaneesta aiheesta ja paria kuukautta myöhemmin sain tavata sen kohteen.

P.S. Olimme katsomassa shown ensimmäistä jaksoa. Se sisälsi lukuisia viittauksia sekä Ritari Ässään että Baywatchiin, KITT-auton, bändin soittamassa Knight Rider -tunnaria (soittajien ilmeet tekivät selväksi, että olivat suostuneet mukaan nimenomaan siksi, että saivat tilaisuuden soittaa tämän biisin), sekä Hasselhoffin esittämässä ainoan hittinsä Looking for Freedomin. Jos nämä olivat kaikki mukana jo ensimmäisellä kerralla, niin mitä ihmettä jäi jäljelle shown seuraaviin osiin??

*  *  *

After doing a cartoon about David Hasselhoff last November, I got a chance to meet him at a tv show taping and get his autograph.

Ritari Ässän auto, ennen ja nyt

Pilapiirros Ilta-Sanomissa 22.11.2014.

Marraskuun alussa uutisoitiin laajalti Berliinin muurin murtumisen 25-vuotispäivästä ja siihen liittyvistä juhlallisuuksista. Niin laajalti, että esiin kaivettiin jälleen, vaihtelevalla ironisuusasteella, kuinka David Hasselhoff vaikutti muurin murtumiseen. Ainakin omasta mielestään.
Berliinin tapahtumat kun sattuivat sijoittumaan samoihin aikoihin kun Hasselhoffin laulu-ura ja hänen tunnetuin biisinsä oli... "Looking for Freedom". Uuden vuoden aattona 1989 Hasselhoff piti konsertin Berliinissä, jossa lauloi kappaleen muurilla.
Tästä saivat alkunsa lukuisat "Hasselhoff on valtavan suosittu Saksassa" läpät.
Yhden tarinan mukaan joitain vuosia sitten Hasselhoff oli tarjonnut joitain muistoesineitä berliiniläiseen museoon, koska oli ollut osallisena muurin murtumisessa. Berliiniläisten reaktio oli ollut lähinnä "ai, olitko?"

Idealuonnos. Lyijykynä paperille, n. 5 x 7 cm.

Sain näitä miettiessäni todella pöhkön piirrosidean ja luonnostelin sen nopeasti talteen. Ensin ajattelin, että taisi olla liian hölmö juttu piirrettäväksi, mutta sitten huomasin palaavani yhä uudelleen sen ääreen ja hihitteleväni itsekseni. Totesin, että ei se nyt voi olla pilakuvalle huono merkki että tekijää naurattaa, joten päätin tehdä kuvan valmiiksi.
Kuten tavallista, alkuun päästyäni upposin piirroksen nyhräämiseen todella syvälle ja väkersin sen täyteen yksityiskohtia. Piirsin kuvaan itäpuolelle Trabantin ja tein sen näyttämään korostetun pieneltä jenkkikaaraan verrattuna. Piirsin vielä taustalle berliiniläisiä taloja... ja siinä vaiheessa kuva olikin jo niin täynnä tavaraa, että uhkasi käydä sekavaksi. Värittäminen kestikin sitten tavallista pitempään, kun kuvaan piti uudelleen saada jotain selkeyttä.

Tussipiirros paperille, 28 x 17 cm.

No niin. Ollaanpa sitten alun ironisoinnin jälkeen rehellisiä. Luonnollisestikin suurin ilo tätä piirrosta tehdessä oli päästä hyvällä syyllä piirtämään Ritari Ässän auto.
Olen ikäluokkaa, joka meni kouluun syksyllä 1984. Meille Ritari Ässä oli välituntileikeissä ainakin hetken aikaa ihan vilpittömästi ja puhtain sydämin aika kova juttu. (Päähuomio ja innostus taisi keskittyä siihen puhuvaan autoon). Sarjan diddidi-dii tunnaria rallateltiin pitkin pihoja.
Mutta hassua kyllä, tajusin merkittävimmän yhteyden, vasta kun olin jo piirtänyt kuvan valmiiksi. Mieleen tuli, että hetkinen: minähän olen piirtänyt tätä autoa ennenkin.
Tein ensimmäiset itse muistamani sarjakuvat vuonna 1986. Aloin piirtämään yksittäiskappaleena omaa sarjakuvalehteä. Sitä valmistui vuoden aikana viisi numeroa. Vuoden päätösnumerossa alkaa "uutena sarjana" Ritari Ässä.
Kiinnittäkää huomiota kuvaan auton sisältä. Siihen on poimittu kojelaudan jännimmät jutut: tv-ruutu ja merkkivalo, joka vilkkui auton puhuessa.

8-vuotiaana piirtämäni Ritari Ässä -sarjakuva. Sivukoko A5.

Tarinalle tuli vielä yllättävämpi jälkikirjoitus. Olen tässä blogissa kirjoittanut sekä omista piirroksistani, että keräilyharrastuksistani. Tämä esimerkki osoittaa, kuinka läheisesti ne voivat kietoutua yhteen.
Olen aina ollut aktiivinen elokuvamusiikin harrastaja. Joten tehdessäni tätä piirrosta Ritari Ässän tunnari soi luonnollisestikin päässäni taukoamatta. Lopulta minun oli kaivettava se esiin YouTubesta.
Videossa oli kommentti, joka kiinnitti huomioni: "Säveltäjä Stu Phillips, tänään 85 vuotta!"
Yllätyin, että todellako, niin vanha. Etsin tekijästä lisää tietoa. Vaikka olinkin kuullut nimen aikaisemmin, en ollut hahmottanut, että kyseessä on sama henkilö, joka on tehnyt myös toisen, hyvin erilaisen, ikonisen tv-tunnarin, Taisteluplaneetta Galacticaan. Etenkin yllätti, että omaan aikaansa niin uusmuotisen syntikka-pop-biisin säveltäjä oli jo sen tehdessään yli viisikymppinen.
Säveltäjälle löytyi jopa omat vanhat nettisivut, mutta niitä oli viimeksi päivitetty vuonna 2011. Ei näyttänyt hyvältä. Taisi olla jo liian myöhäistä tavoittaa tätä vanhaa herraa.
Laitoin kuitenkin piruuttani sähköpostia – ja herra vastasi jo parin tunnin päästä.
Kysyin nimmaria (nettisivut olivat tarjonneet signeerattuja Knight Rider -soundtrack-levyjä, mutta ne olivat loppuneet). Säveltäjä sanoi, että hänellä on vielä tunnarin nuotteja jäljellä. Semmoisen hän voisi lähettää – jos minä toimittaisin hänelle palautuskuoren ja postimerkit.

Ei mennyt kuin seuraavaan aamuun, kun selailin uutisotsikoita ja siellä oli kuolleita-osastossa: Ritari Ässän ja Taisteluplaanetta Galactican... tuottaja, Glen A. Larson! Sydämeni hypähti melkoisesti lauseen alusta: ei voi olla totta, näinkö kävi, mikä ajoitus...
Larson on kylläkin merkitty myös tunnaribiisien toiseksi tekijäksi, mutta minulle ei ole selvinnyt, osallistuiko hän oikeasti aktiivisesti niiden tekoon, vai halusiko vain päästä osalliseksi rojalteista, kuten teki Star Trekin Gene Roddenberry, änkemällä oman sarjansa tunnariin sanoituksen, jota ei missään koskaan käytetty.

* * *

Cartoon in Ilta-Sanomat, Nov. 22, 2014.

I did this cartoon to commemorate the 25th anniversary of the fall of the Berlin Wall... but also, really, to get a chance to draw the Knight Rider car. I had already drawn comics about it when I was 8 years old.