Älä lue tekstiä

Kosti Meriläisen pilapiirros. Tussi ja vesiväri paperille, 25 x 29 cm, 1929.

Minulla on kokoelmissa kaksi Kosti Meriläisen pilapiirrosta 1920-luvulta.
Meriläinen (1886-1938) kuului Jalmari Ruokokosken pahamaineisiin boheemipiireihin. Tätä henkeä on havaittavissa toisessa piirroksessa, jossa ilmeestä päätellen juopunut, tai muuten vaan röyhkeästi käyttäytyvä herra jututtaa trendikkäästi pukeutunutta neitokaista. (Ja katsokaa kuinka lyhyt hame! Polvet näkyvät, pöyristyttävää!)
Ajan turhauttavaan tapaan piirros ei sisällä mitään merkintää siitä, missä kuva on julkaistu, tai minkälainen teksti siihen on liittynyt. Asiayhteyden päättely pelkän kuva-aiheen perusteella on aika toivotonta. Todennäköisesti kuva on kuitenkin julkaistu mustavalkoisena ja väritetty vasta siinä vaiheessa kun se on myyty, tai lahjoitettu jollekulle? Tätäkään ei tiedä varmaksi.

Kosti Meriläisen pilapiirros, tussi paperille, 18 x 22 cm, 1922.

Toinen piirros on mustavalkoinen ja paljastaa Meriläisen ihan kelvollisen hyväksi piirtäjäksi: taustan viivoitus on lennokasta ja myös koristaa kuvaa pelkän tilan täyttämisen lisäksi.
Tässäkään kuvassa ei ole merkintää julkaisupaikasta, mutta nurjalta puolelta löytyy kuvan teksti.
Jos pilapiirrosten teksteillä on ollut historiallinen kehityssuunta, niin se on ollut selkeästi lyhyempään suuntaan. Vuosisadan alussa tekstinä oli usein kokonainen vitsi. Sen jälkeen etenkin Amerikassa nähtiin paljon kuvia, joissa oli kaksi repliikkiä, toteamus ja vastaus (mallia "he said / she said"). Nykyisin yritetään tiivistää asia yhteen repliikkiin.

Kuvateksti piirroksen nurjalla puolella.

Tuntuu, että etenkin ruotsalaisissa vanhoissa pilakuvissa tekstit ovat mahdottoman pitkiä. Niissä pitää juurta jaksaen selittää missä ollaan ja kuka tekee mitäkin – teksti maalailee siis sellaisetkin asiat, jotka kuvan pitäisi tuoda muutenkin esille.
Tässä Meriläisen kuvassa teksti on pitkä ja hyvin puiseva.

Talonpoika tulee kerran asioille kauppias Guseffin luo. Ollakseen vähän hienotunteisempi kysäsee (sic) hän, josko kauppias Piseff on kotosalla.
Konttoristi: "Ei täällä asu ketään sen nimistä. Täällä asuu kauppias Guseff".
"No olkoon Kuseff sitte!" karjasee (sic) ukko suuttuneena.

Kaikki tämä selitys, jotta päästään pikkutuhmaan kömpelöön alatyylin vitsiin?
Joopa joo. Ehkä olisi ollut onnellisemmassa asemassa, jos tämänkin kuvan vitsiä olisi joutunut arvailemaan pelkän piirroksen perusteella.

* * *

Old Finnish originals often don't contain any markings about where the work was published, or even what the caption is. In the case of a nicely drawn cartoon by Kosti Merilainen, the reverse side contains the caption, but reveals it to be so lame that I would've almost prefered not to know it.

Kaksi kuvaa Ruotsista ja sukellusveneistä

Pilapiirros Ilta-Sanomissa 25.10.2014. Tämä on kuvan "nettiversio", jossa on pienemmät puhekuplat kuin printtilehdessä.

Ennen kuun vaihdetta minulla oli Ilta-Sanomien viikonloppunumerossa (25.10.2014) ei vain yksi, vaan kaksi pilapiirrosta liittyen Ruotsin sukellusvene-etsintöihin.

Pilapiirros Ilta-Sanomissa 25.10.2014. Myös tämä on puhekupliltaan pienempi versio kuin printtilehdessä.

Olin aluksi tekemässä vain yhtä kuvaa. Pyörittelin aihetta paperilla ja päädyin ideaan, jossa kommentoidaan sitä, miten Venäjän uhittelulla on ollut sähköistävä vaikutus myös Itämerta ympäröivien maiden puolustuspoliittiseen keskusteluun.

Mallikuvia laivastopiirrosta varten.

Ilta-Sanomien viikonloppusivuilla on erilainen valikoima piirroksia joka viikko, joten niiden keskinäisistä mittasuhteista riippuu, paljonko tilaa millekin osalle jää. Nyt sain tiedon, että tarjolla olisikin aiemmista kuvista poiketen matala, koko sivun levyinen tila. Se sopisi paremmin stripille, kuin pilakuvalle.

Laivastokuvan lyijykynäluonnos, isommin puhekuplin. Lyijykynä paperille, 28 x 17 cm.

Tunsin, että minulla oleva idea ei oikein taipuisi stripin muotoon. Siihen jäisi turhaa tilaa, joka olisi jotenkin täytettävä – mikä näyttäisi helposti tyhjäkäynniltä. Joten ehdotin sen sijaan, että tekisin toisenkin samanmallisen pilakuvan ja molemmat julkaistaisiin vierekkäin, pienemmässä koossa.
Arvelin, että kuva kyllä kestäisi pienemmässäkin koossa. Enemmän olin huolissani puhekuplien teksteistä: menisivätkö ne niin pieneksi, että lukeminen olisi hankalaa. Päätin pelata varman päälle ja tehdä ne tavallista isompaan kokoon printtiversiota varten. (Tein kuvista myös "nettiversion", jonka laitoin jakoon Twitteriin, jossa tekstit ovat normaalissa koossa).

Idealuonnos, 27.7.2014. Lyijykynä paperille, 5 x 7 cm.

Mutta nyt tuli tehtäväksi toinenkin kuva, eikä aikaa ollut paljoa. Kävin läpi aiempia idealuonnoksiani – tässäpä hyvin havainnollistava esimerkki siitä, miksi kaikki ideat kannattaa aina merkitä heti muistiin ja laittaa talteen! – ja löysin kesällä tekemäni luonnoksen. Se oli alunperin liittynyt toiseen aiheeseen, mutta tajusin, että pystyisin soveltamaan kuvaideaa nyt tähän käyttöön.
Halusin toiseen kuvaan huolestuneemman näkökulman, kuin ensimmäiseen kuvaan: meillä Suomessa on ikäänkuin automaattisena reaktiona naureskella ruotsalaisille ja pitää heidän huolenaiheitaan hysteerisinä ylilyönteinä. Halusin kuvalla huomauttaa, että näiden huolien takana on kuitenkin vakava tosiasia: sotilaallisen tilanteen kiristyminen Itämeren alueella.

Päivitetty idealuonnos, 23.10.2014. Lyijykynä paperille, 5 x 7 cm.

Mikä parasta, kuva-aihe oli sen verran yksinkertainen, että sen toteuttaminen oli mahdollista myöskin käytettävissä olevassa ajassa.
Periskooppikuva syntyi siis täysin yllättäen, ylimääräisenä lisänä laivastokuvalle. Mutta nyt jälkeenpäin olen siihen melkein noista kahdesta tyytyväisempi.

* * *

A planned cartoon about the Swedish hunt for Russian submarines suddenly turned into two separate cartoons, published in the same weekend edition of Ilta-Sanomat (Oct. 25, 2014).

Tunnista oikea Pohjola

Lautapelin kansikuvan originaali. Guassi illustration boardille, 50 x 41 cm.

Viime viikolla kerroin Afrikan tähti -pelin kansikuvan myynnistä kirjamessuilla. Mainitsin, että Hagelstamin antikvariaatti oli myynyt osastollaan pelikuvitusten originaaleja jo muutamaa vuotta aikaisemmin.
Ostin tuolloin yhden originaalin, joka erottui joukosta muista poikkeavan realistisella mainoskuvitustyylillä. Totesin, että harvoinpa tulee Suomessa vastaan tilaisuutta hankkia tuontyyppistä teosta kokoelmiinsa.
En ole saanut selville, mihin peliin tämä kuva liittyy.
(Oheinen skannaus on tehty kahdessa osassa ja skannerin automatiikka sääti omapäisesti sävyjä niin, että kuvan vasemman laidan värit näyttävät nyt paljon saturoituneemmilta, kuin kuvan oikea laita. Näin ei tietenkään tapahdu alkuperäistyössä.)
Kuva myös havainnollistaa sitä salapoliisintyötä, jota Suomessa on tehtävä saadakseen selville käyttökuvan tekijöitä. Kuka on tämän kuvan piirtänyt?

Ohessa lähikuva piirroksen signeerauksesta. Siinä näyttäisi lukevan J. Pohjola.
Edellisessä blogissa mainitsemani Teuvo Termosen neliosainen kirjasarja Suomalaista postikorttitaidetta (Osat 1–3 Oy Kaj Hellman Ltd. 1983, 1984, 1987, osa 4 Suomen postikorttiyhdistys Apollo ry, 2006) on ollut suureksi avuksi harrastuksessani.
Perinteisesti monet suomalaiset kuvittajat signeerasivat työnsä tyylitellyllä puumerkillä. Jos ei valmiiksi tiedä, mitä merkki tarkoittaa, sen selvittäminen pelkästään päättelemällä voi olla hyvinkin vaikeaa. Termonen on listannut teoksiinsa yli 440 suomalaista postikorttitaiteilijaa ja näyttää näiden puumerkit. Monet näistä taiteilijoista ovat tehneet myös muita kuvitustöitä, myös pilakuvia ja sarjakuvia.
Tämän kuvan kohdalla tulee kuitenkin ongelmia.

Tunnista oikea Pohjola. Onko keskellä olevan kortin tekijä vasemmalla vai oikealla?

Kirjasarjan osassa 2 Termonen esittelee taidegraafikko Jouko Pohjolan (1920–1975), jonka kerrotaan toimineen taide- ja mainosgraafikkona ja aikakauslehtien kuvittajana. Tämän puumerkiksi kerrotaan nimikirjaimet JP, joko pölkkykirjaimin tai lennokkaammin tyyliteltynä.
Osassa 4 taas esitellään Pertti Pohjola (1931–1995), joka työskenteli Elannon mainososastolla. Tämän signeeraus korteissa on P.P. – mutta Termonen arvioi myös selkeästi tämän pelikuvan kaltaisen signeerauksen viittaavaan nimenomaan Pertti Pohjolaan.
Termosen esimerkkikortissa (yllä, keskellä) signeerauksen alkukirjain on samankokoinen koukero kuin sukunimen ensimmäinen kirjain. Minulla olevassa pelioriginaalissa on selvästi sama signeeraus, mutta siinä alkukirjain on paljon selvemmin hahmotettavissa J:ksi. Joten jos on valittava kahden Pohjolan väliltä, niin silloin minusta tämän pelikuvituksen tekijä, ja sen muodoin myös tämän signeerauksen haltija, paljon todennäköisemmin olisi Jouko Pohjola, kuin Pertti Pohjola.
Vai onko kyseessä vielä kolmas eri henkilö? Pieneenkin maahan mahtuu saman nimisiä ja samoilla nimikirjaimilla varustettuja taiteilijoita. Meillä on esim. ollut piirtäjinä Teemu Kunnas ja Tauno Kunnas.
Itse puolestani rupesin signeeraamaan kuvitukseni sukunimellä, sen jälkeen kun Jarkko Vehniäinen alkoi profiloitua sarjakuvantekijänä, joka käyttää signeerauksena nimikirjaimia JV.