Nopea luonnos, työläs kuva

Tornitouhua-piirros, tussi ja vesiväri paperille, 28 x 16 cm.

Joskus nopea idealuonnos voi johtaa tuntikausien puurtamiseen, ennen kuin käsissä on valmis piirros.
Tämän Ruotuväki-lehden Tornitouhua-piirroksen (julkaistu numerossa 13/2014) suhteen ero on erityisen dramaattinen. Sangen pitkälle työstetyn kuvan taustalla on nimittäin näinkin yksinkertainen muistiinpano ideasta:

Kun teen projekteja, joissa idealuonnokset esitellään asiakkaalle ennen lopullisen kuvan tekoa, ovat luonnokseni ymmärrettävästi sangen pitkälle puunattuja. Mutta kun kyseessä on vain idean tallentaminen omaa myöhempää käyttöä varten, huomaan taantuvani lähes tikku-ukkotasolle...
Huomaatko olennaisen eron julkaistun työn ja luonnoksen välillä? Kuva on matkan varrella kääntynyt peilikuvaksi. Tämä on hiukan kummallinen seikka, jonka huomaan tapahtuvan sangen usein. Uskoisin sen johtuvan siitä, että vitsikuvaa katsottaessa, länsimaisessa lukusuunnassa vasemmalta oikealle, pitäisi ensin tulla jonkinlainen pohjustus tilanteelle ja vasta sen jälkeen se kuvan varsinainen juju. Näin saadaan yhdenkin kuvan sisään perinteinen vitsin kerrontarakenne (set up => punchline).
Mutta kuvaa ideoitaessa ymmärrettävästi se pääidea, juju, on keksittävä ensin. Joten usein käy niin, että se tallentuu paperille ensimmäisenä, siis kuvan vasempaan reunaan. Ja useimmiten näissä tilanteissa on helppo huomata, että idea toimii paremmin, jos kuvan järjestyksen kääntää toisin päin.
Lopulliseen kuvaan päätin lisätä vielä yhden hahmon, joka repliikillään pohjustaa tilannetta.

Luonnostelen piirrokset ensin lyijykynällä. Olen huomannut, että minulla lyijykynäpiirrokseen muodostuu tavallaan kolme "layeria", käyn kuvan läpi kolmeen kertaan. Ensimmäisenä tulee kuvan pääelementtien nopea sommittelu. Tämä tapahtuu hyvin vauhdikkaasti, kuta kuinkin idealuonnoksen kaltaisilla tikku-ukoilla, palloilla ja palkeilla. Tämän päälle rakentuu kuvan tarkempi hahmottelu, jossa etsitään hahmojen anatomiaa ja asentoja, taustan elementtien tarkempaa määrää. Lopuksi teen luonnokseen vähän tummemmalla lyijykynällä ikään kuin "lopullisen" viivan, jonka perusteella sitten tussaan piirroksen siveltimellä ja pullomusteella.
Jos käytän paksua vesivärikartonkia, teen lyijykynäpiirroksen suoraan lopulliselle paperille ja tussaan sen päälle. Tällöin lyijykynäpiirros pyyhkiytyy tussaamisen jälkeen olemattomiin. Tämän kuvan maalasin kuitenkin niin ohuelle Archesin vesiväripaperille, että sen pinta ei olisi kestänyt lyijykynäluonnostelua ja sen kumittamista. Sen takia tein luonnoksen ihan tavalliselle kopiopaperille ja tussasin kuvan sitten lopulliselle paperille valopöydän avulla. Näin myös lyijykynäpiirros jäi talteen.

Tornitouhua-piirrosten haasteena on, miten piirtää selkeästi jäsentyviä ja helposti luettavia kuvia maastopukuisista hahmoista metsässä – kun todellisuudessahan sen maastokuvion tehtävänä on juuri sulauttaa kohde maastoon niin hyvin, että se ei erotu taustastaan.
Tässä tapauksessa tausta oli sen verran monimutkainen, siihen muodostui niin monia eri syvyystasoja, että kuvasta tuli vielä paljon työläämpi, kuin itsekään olin ajatellut. Pelkkään kuvan värittämiseen meni kokonainen työpäivä ja lyijykynäluonnostelu ja tussaus tuli vielä siihen päälle.

* * *

The initial concept sketch doesn't always reveal how much work is involved in turning that into a finished picture. This army cartoon was particularly laborious, the painting alone took a whole day. Note also, how the idea sketch is a mirror image of the finished cartoon. I've noticed that this happens to me quite often.

Koska oli tänään?

Nykynäkökulmasta tulee helposti unohtaneeksi, että Helsingin Sanomissa oli pilapiirroksia myös ennen Kari Suomalaista. Ajankohtaiset päivän piirrokset vakiinnutti kuitenkin lehteen Oki (Oskari) Räisänen (1890–1950). Räisänen piirsi Hesariin 1930-luvun alusta, läpi sotavuosien.
Ehkä unohduksen syynä on, että Räisäsen piirrokset eivät ole kauhean purevia: eivät sen paremmin hauskoja kuin lujasti kohteeseensa iskeviäkään. Monet Räisäsen "päivän piirrot" olivat myös hengeltään enemmänkin lehtitekstin kuvituksia, kuin itsellään seisovia pilakuvia.
Ajankohtaispiirrosten lisäksi Räisäsen tuotanto kattaa laajan määrän kansankuvausta. Etenkin hänen piirtämiään savolaisjuttuja on julkaisu lukuisissa eri lehdissä.

Yhdessä asiassa Räisäsen kuvat viehättävät nykykatsojan silmää: Karin vaikutus levisi Suomessa 50-luvun jälkeen pilapiirrosalalla niin hallitsevaksi, että hänen pelkistävä teräskynäviivansa tuli useimpien alalla toimivien esikuvaksi. Siihen verrattuna Räisäsen kuvat ovat jotain aivan muuta. Suomessa jostain syystä lehtipiirtäjien keskuudessa siveltimen käyttäjät tuntuvat aina olleen vähemmistönä terällä piirtäjiin nähden, mutta Räisäsen kuvissa sivellin kulkee taitavana ja itsevarmana. Sävytystä on tehty puolikuivalla siveltimellä, ns. drybrush-tekniikalla.

Minulla on kaksi Räisäsen originaalia. Toinen on selkeästi päivätty vuodelle 1949 – mutta mihin käyttötarkoitukseen, siitä ei ole mitään viitettä. Monet Räisäsen kuvat ovat niin samanhenkisiä, että kuvan perusteella julkaisupaikkaa on mahdoton päätellä.
Toinen piirros taas onnistuu samaan aikaan olemaan hyvin spesifi, että ärsyttävän epämääräinen. Sen alareunaan on kirjattu merkintä: Ansun pakinaan – Suomenmaa, 2 palstaa TÄNÄÄN.
Voiko sen tarkemmin sanoa. Mutta koska se tänään oli?
Ongelma on tyypillinen piirrosharrastajalle: kun saa jonkun vanhan piirroksen käsiinsä, voi olla hyvin työlästä selvittää, missä se on julkaistu. Tai kuka sen on edes tehnyt.
Olavi Järven kirja Parhaat pilapiirtäjämme (1979, monin paikoin vanhentunut, mutta edelleen alan ainoita perusteoksia) toteaa, että Räisänen piirsi Suomenmaahan pari vuotta ennen Hesarissa aloittamistaan. Se ajoittaisi piirroksen välille 1930–32. Ansu oli Räisäsen itse käyttämä nimimerkki.
Pilapiirroksia useammin Räisäseltä liikkuu taidehuutokaupoissa etsauksia. Useita näkemiäni teoksia on vaivannut vanhan taidegrafiikan näköjään yleinen ongelma Suomessa: jos kuva on kehystetty liian halvalla, työ lasia vasten, ovat etsausprosessin jälkeensä jättämät hapot saattaneet vuosikymmenten saatossa tehdä kehyksen sisällä tuhoisaa jälkeä.

* * *

Oki Räisänen was a prolific cartoonist in the early 20th century, whose works are now poorly remembered. He pioneered daily editorial cartooning in Finnish newspapers, and specialized in depicting rural people. I have two originals from Räisänen. One is clearly dated 1949, but the other one is irritatingly marked "two columns, TODAY" – but when was today?